Vihellän Vaan - Tapio Rautavaara

Elämämme yksi huol

On siihen kyllyys, tuska, huol

Jos näille annan aatoksein oon aina toivoton

Mut maailmassa tulee nääs

Huumorin olla etupääs

Se ruikutusten runsahitten parhain lääke on

Jos harmin, huolen sattumukset on mun edessäin

Niin huumori vaatii näin

Ota vastaan ne viheltäin

(Vihellystä)

On turha lauseet elomme tääl

On tuska, vaiva tuskan pääl

Eikä oo jos tahtoo vain on suu vain suppuun päin

Kas, tanssiaisis kävi niin

Et liian suureen tartuin kii

Ja kupsis keskelle lattiaa minä alimmaiseks jäin!

Mut turha vaiva mun on sieltä ylös yrittää

Niin sanoin "levätkää"

Ja aloin viheltää

(Vihellystä)

Oli rakenteilla hiljan juur

Yks hirveen korkee kivimuur

Sielt tiiliskivi huimaa vauhtia päähäni lennähtää

Jos ollut siin ois toinen mies

Niin henki pois viel kuka ties

Vaan mulle joka aina vihellän se oli yhdentekevää

Minä hattuni jakauksen näin vain korjasin kädelläin

Ja sit taas eteenpäin

Minä pistin viheltäin

(Vihellystä)

Uimasta kerran noustuain

En rannalta löytänyt vaatteitain

Ja kotia mennes poikaviikarit ne tiellä huus:

"hei tulkaa kaikki kattomaan tääl elävä on ulkomaan!"

Sain neitostenkin huomion kuin hattumuoti uus

Mutta pystyssä pää ja reilusti minä kaikki sivuutin

Näin puvussa Aatamin

Ja mennessä vihelsin

(Vihellystä)

Ja kotia tulles joskus käy

Et avaimel ei reikää näy

Ja kolkutuksel eukko täytyy unest herättää

Ja kolkutuksen seuraus on sankarinkin kauhistus

Mut mulle joka aina vihellän se on yhdentekevää

Vaikka eukkoni varpaan kautta käy mun sängyn alle tie

Niin sittenkin minä siel

Viheltelen viel

(Vihellystä)