Hei mutsi, miksi koulussa ammutaan?
Sitä siedä en.
Hei mutsi, miks ne ei voi toisiinsa rakastaa?
Sitä tiedä en.
Muistan eka koulupäivän, oli uus reppu.
Turtles-aiheinen, vaiheilen että tuleeks siel olemaan kivaa.
No aluks oli, mutta nyt se on vaan tuskaa.
Tytöt vessassa itseään viiltää, toisilla katsomus lasinen kiiltää.
Ei ihmiset ymmärrä toisiaan, edes toisinaan toisistaan kiittää.
Yhdessä, yksinään.
Jotkut raakoja, toiset kypsiä.
Kolmannet ehkä vähän outoja, siks toisista tyhmiä.
Ja aina kysyä saa, mut tähä ei ikin kukaa vastaa.
Koska vaikea vastaus vaan,
on olemassa kysymykseen näin vaikeaan.
Hei mutsi, miksi koulussa ammutaan?
Sitä siedä en.
Hei mutsi, miks ne ei voi toisiinsa rakastaa?
Sitä tiedä en.
Ihan liikaa tapauksii, aina liian vähän vaan vastauksii.
Välitunti päätty laukauksiin.
Mikä niitä vaivaa? Auta pliis.
Sinne meni taas hyvä ystävä.
Äiti, eiks kaikil oo sydäntä?
Kaikkee ei vaan pysty tajuu, edessäni joku kaatuu katuun
Se oli ihan tavallinen lupsakka poika.
Sitä ei ollu koskettanu hengellinenvoima.
Tiedän en, ei!
Vastaa! Mä haluun tietää sen.
Hei mutsi, miksi koulussa ammutaan?
Sitä siedä en.
Hei mutsi, miks ne ei voi toisiinsa rakastaa?
Sitä tiedä en.
Hämmästyttää, kummastuttaa, tämä kaikki, mikä on täällä.
Kokemuksien summa tuuppaa uusii ajatuksii päässä.
Töni atomit tilanteist toisee.
Kahlaa merkityksien suossa.
Kaikki, ketkä luokast lähti, ne on sydämes mun luona.
Hei mutsi, miksi koulussa ammutaan?
Sitä siedä en.
Hei mutsi miks ne ei voi toisiinsa rakastaa?
Sitä tiedä en.
Hei mutsi miks koulussa ammutaan?
Sitä siedä en.
Hei mutsi miks ne ei voi toisiinsa rakastaa?
Sitä tiedä en.
