Kävelin mä hitain askelin
ja katsoin vastarantaa.
Siihen istuin ja mä kuuntelin,
kun hiljaa virtaa Vantaa.
Mietin rakastuneen helpompaa
on jotain itsestään antaa.
Vain sarnamiehet taivaan tavoittaa,
kun hiljaa virtaa Vantaa.
Kun halki betonisten pihojen
kerin elämäni lankaa.
Mitä toivoisinkaan eniten,
kun hiljaa virtaa Vantaa.
Taivas pölyinen on tähdet sen,
valoja lentokoneiden.
Täällä päällä maan taivastaan
tarvii jokainen.
Vauhti junien ja ihmisten
on koko ajan nopeampaa.
Kehää kiertää melkein jokainen,
kun hiljaa virtaa Vantaa.
Kosketukset rappukäytävän
kulmat haaveistaan hankaa.
Tiedän niiden silti säilyvän,
kun hiljaa virtaa Vantaa
Taivas pölyinen...
Taivas pölyinen...
Taivas pölyinen...
