Kun kelaat, ettet kelpaa, ettet sä voi millään koskaan onnistua,
Sydämes sua piekesee, armotta ku raaka marraskuu.
Kun ootat suurta käännettä, pakkohan sen joskus on tapahtuu.
Kun et millään totu siihen et sua teititellään kassalla.
On tapeteissa läiskiä, on meidän keskusteluista.
On hellän yön jälkeen kahvikupin yli katseessas nään surua.
Ne on halkeemia taivaallaa, onnen saumoja, säröjä sinussa.
Sä et ehkä itse sitä nää, mut ne säröt tulvii kirkasta elämän valoa.
Kun mietit kuolemaa, et onks se vain portti kohti seuraavaa,
Vai onks se niin, et peli pelataan tällä puolen kokonaan.
Sit tilaat shampanjaa, kun ylle pilvien me selvittiin, nousukiidosta.
Kun kuuntelet sun ystävääs, joka ei sua koskaan jaksa kuunnella,
Kun soitat mulle syksy yönä, seisot jalat järvessä,
Sanot tuijottavas pimeää, ja se takaisin sua tuijottaa.
Ne on halkeemia taivaallaa, onnen saumoja, säröjä sinussa.
Sä et ehkä itse sitä nää, mut ne säröt tulvii kirkasta elämän valoa.
Sussa on ne kulmat, jotka eivät koskaan hioudu,
Ne säröt, jotka tekee susta täydellisen, kauniin ihmisen
Ne on halkeemia taivaallaa, onnen saumoja, säröjä sinussa.
Sä et ehkä itse sitä nää, mut ne säröt tulvii kirkasta elämän valoa.
