Lopeta, älä sano niitä sanoja
jotka auki repii haavoja
joita nuollut oon kuin koira luutansa
Koputa, vielä kerran sitä ovea
jota et uskaltanut avata
mut jonka raosta näit päivänvaloa
Luvatta saapuvat nuo viimat vihmovat
koittavat painaa sut polvilleen
Pyyhi kyyneleet
ja anna menneiden mennä
virtojen viedä
Sä tiedät ettei päivät menneet
takaisin lennä, ei ne huomiseen ennä
siksi tänä yönä enää surra ei
tänä yönä virta hänet vei
tänä yönä ikävöidä enää ei
Muistoja - monta hyvää, monta huonoa
siihen kirjaan kirjoitettuna
josta nyt sä revit irti sivuja
Lopeta, älä itseäsi kiduta
syyttä, suotta uhmaa kohtaloa
jos sil on jotain muutakin taskussa
Luvatta saapuvat nuo voimattomat
viimat ja kiskovat vangikseen