Maailman paras näyttelijä näyttelee itseään
ja näytellessään itseään, se näyttelee näyttelijää
Se sai roolin oman elämänsä suureen näytelmään
ja näyttelee sen läpi niinkuin kaikki roolit näytellään
Se matkii matkijaa, apinoi ja heijastaa
eikä keksi mitään, mitä voisi pitää omanaan
kuin kuu, kylmä kivi, pieni kiertolainen maan
vain peili, joka auringolta lainaa valoaan
Se on hajuton ja mauton, se on moitteeton
älytön ja tunteeton, harmiton
se on kaiken mitta, se on menestyksen salaisuus
turhuuksien turhuus, pyhä keskinkertaisuus
Se tappaa aikaa, täyttää tilaa, tuottaa rahaa jollekin
se mainostaa, kusettaa, lupaa eikä annakaan
Se ei pysty kuitenkaan itseään muuksi muuttamaan
vinoon kasvanutta puuta ei saa oikenemaan
Se on enemmän kuin joka toinen, se on melkein jokainen
sen näkee aina vieressään, eikä koskaan itsestään
Se nuolisi niin mielellään kaikki perseet kielellään
ja sitä mitä nielee tahtoo saada muutkin nielemään
Yöt läpeensä ja päivät päästään yrittää ja yrittää
jos onnistuisi pettämään muitakin kuin itseään
Se röhkii, määkii, ammuu, hirnuu, haukkuu, kuolaa, läähättää
eikä näe, että suu on suurempi kuin pää
Miksi miksi miksi sen täytyy olla niin,
vaikka myy sielunsa ja on valmis vajoamaan helvettiin
Tekee kaiken minkä voi, eikä pysty parempaan
joutuu aina samaan pitkään jonoon paskaa jauhamaan
Maailman paras näyttelijä näyttelee itseään
ja näytellessään itseään, se näyttelee näyttelijää
Se sai roolin oman elämänsä suureen näytelmään
ja näyttelee sen läpi niinkuin kaikki roolit näytellään
