Mä kellarista löysin kerran oudon päähineen
Aasinhatun harmaan papalleni kuuluneen
Kartion tuon karvaisen ja pitkäkorvaisen
Ja päätin, että siitä pienen rallin murjaisen
Ol kerran pieni kansakoulu syrjäkylällä
Mik' karttaankin on merkitty vain lyijykynällä
Ja siihen opinahjoon isoisä laitettiin
Vaikka sitä naapurissa ääneen naurettiin
No hitaanlainen oppimaan on vaari poloinen
Kun joutuin armas aika saapui suvi suloinen
Hän harrastaa ei ehtinyt ees kuorolaulua
Kun koko kesän päähän pänttäs kertotaulua
Ja syksyllä kun opettaja aivan yllättäin
Kaksi kertaa kolmea kun kysyi hältä näin
Hän kauan tuota pohti, viimein päätyi seitsemään
Ja aasinhattu päässään joutui nurkkaan häpeemään
Mut aresti se tuskin kauan aikaa vienyt ois
Vaan isoisä millään meinannut ei tulla pois
Kun kerran vilkas opettajan silmiin vihaisiin
Niin koko päivän nurkassa hän lusinut ois niin
"Ei pipo miestä pahenna." Hän virkkoi todella
Ei hattua näin erikoist oo nähty monella
Ja kelillä kuin kelillä ja aivan joka sääs
Nähtiin meidän isoisä aasinhattu pääs
Kun kellarissa istun päähinettä pähkäilen
Niin kuin vaari aikoinaan, mä päähän vedän sen
Mut silti yhtä asiaa nyt ihmettelen mä
Et kuin on meidän isoisä ministerinä
