Minä istuin peltotien päähän.
Jäin vehjettä katselemaan.
Näin kun isäni pellolla hammasta purren huudatti traktoriaan.
Sitä katselin sekavin tuntein,
minä junttien lapsista juntein.
Kun Valmetin valitus tianoon täytti,
hän pehmensi perunamaan.
Minä olin kyntäjän poika,
lähes farmari siis itsekin.
Vielä kyntäisin syvemmältä kuin muut,
vielä isäänikin paremmin.
All right...
Minä nukahdin navetan varjoon.
Unen apulannankatkuisen näin.
Näin kyntäjän kaistapäisen ja hurjan syöksyvän seinää päin.
Seinää päin läpi renkien aitan.
Siitä ryskyen kohti sikalaa.
Myös heinäladon päädyssä suuri on reikä ja ovikin on rempallaan.
Minä olin kyntäjän poika,
lähes farmari siis itsekin.
Vielä kyntäisin syvemmältä kuin muut,
vielä isäänikin paremmin.
Vielä kyntäisin syvemmältä kuin muut,
vielä isäänikin paremmin.
Vielä isäänikin paremmin...
