Haihtuvi nuoruus niin kuin vierivä virta
Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta
Turhaan, oi turhaan tartun ma hetkehen kiinni
Riemua ei suo rattoisa seura, ei viini
Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät
Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät
Notkosta nousin
Taasko on painua tieni?
Toivoni ainoo tuskaton tuokio pieni
Tiedän ma rauha mulle on mullassa suotu
Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu
Pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu
Jää punajuova kauneuden voimaton kaipuu
Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat
Mies olen köyhä kalliit on laulujen lunnaat
Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin
Haavehen kullat mieleni murheella maksoin
Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!
Liikako lienee pantukin paatinen taakka?
Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?
Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima
Siis oli suotta, kestetyt vaikeat vaivat,
katkotut kahleet, poltetut, rakkahat laivat
Nytkö ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen?
Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen?
Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan
Kaikuvi kannel lohduta laulu ei lastaan
Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin
Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin
