Tuli linnahan köyhä sotamies--
Kunigunda, ah, Kunigunda--
Hei, heitukka, kustapa kulkee ties?
Minä maailman matkoja astun.
Ja jos olet suora sotamies--
Kunigunda, ah, Kunigunda--
niin tännekin loppua voi sinun ties.
Sama mulle, mut palkan ma tahdon.
On oikein, palkkansa saa sotamies--
Kunigunda, ah, Kunigunda--
kuus riksiä vuodessa riittää kenties?
Ei, herrani, enempi ma vaadin.
Mitä hulluja? Hallitse järkesi mies--
Kunigunda, ah, Kunigunda--
mut varro, saat seitsemänkin kukaties,
jos miekkasi totta voi tehdä.
En myö minä miekkaani, hovimies--
Kunigunda, ah, Kunigunda--
riikin rikseihin, se on jumal' ties
itse Hiidessä kuuraeltu.
Mut kuninkaan tyttären jos kukaties--
Kunigunda, ah, Kunigunda--
saan palkaksein, olen kuninkaan mies.
Huuti, tolvana, matkaasi marssi!
Ja ryntäsi päälle vihamies--
Kunigunda, ah, Kunigunda--
voitti joukkomme, uhkasi orjuuden ies.
Kas, silloinpa sankari saapui.
Hän tuli kuin liekkien liehtoma mies--
Kunigunda, ah, Kunigunda--
hän löi, joka iskunsa kuoloa ties,
sota päättyi, maa oli vapaa.
Ja saanko mä palkkani nyt kukaties--
Kunigunda, ah, Kunigunda--
olla tahtoisin kuninkaan tyttären mies.
Verijälkiä kannukset jätti.
On oikein, palkkansa saa sotamies--
Kunigunda, ah Kunigunda--
näin lausui kuningas, mut kukaties
jätät sitten sa maani ja minut.
Siis myö mulle miekkasi sotamies--
Kunigunda, ah, Kunigunda--
Ja korkeelle leimusi kuninkaan lies,
mut vastasi sankari suuri:
Ja vaikka mä vaan olen sotamies--
Kunigunda, ah, Kunigunda--
niin myö minä miekkaani en jumal' ties
itse kuninkaan tyttärihinkään.
Mun onneni olla on sotamies--
Kunigunda, ah, Kunigunda--
sama, luulenpa, tahto on miekkani myös,
se on Hiidessä kuuraeltu.
