Vanhojapoikia viiksekkäitä - Vesa-Matti Loiri

Saimaan saaressa pikkuinen torppa,

Istuu portailla Nestori Miikkulainen.

Huuliharppuaan soittaa, ja norppa

Nousee pinnalle pärskähtäen.

Aallon alla se suunnisti soittajan luo,

Sille tuttua tutumpi on sävel tuo.

Laulu kertoo näin mitä on yksin kun jää,

Hyvin hylje sen ymmärtää.

Tanssittu koskaan ei Nestorin häitä,

Maailma houkutti pois morsion.

Vanhoja poikia viiksekkäitä

Mies sekä hylje kumpikin on.

Saimaan saaressa pikkuinen torppa,

Sinne elämän toveri tahtonut ei.

Yksin Nestori jäi kuten norppa,

Myös sen kumppanin kohtalo vei.

Suuri Saimaa mut sata on hylkeitä vaan,

Kohta jäljellä ei ehkä ainuttakaan.

Huuliharppua soittelee Miikkulainen,

Yksi ymmärtää kaipuun sen.

Tanssittu koskaan ei Nestorin häitä,

Maailma houkutti pois morsion.

Vanhoja poikia viiksekkäitä

Mies sekä hylje kumpikin on.

Saimaan saaressa pikkuinen torppa,

Istuu portailla Nestori Miikkulainen.

Lepokivellään iäkäs norppa

Katsoo ystävää ymmärtäen.

Suuri Saimaa mut naista sen rannoilta vaan

Ei näin tuuliseen saareen saa asettumaan.

Kuten norpan, on määrä myös Miikkulaisen

Olla sukunsa viimeinen.

Tanssittu koskaan ei Nestorin häitä,

Maailma houkutti pois morsion.

Vanhoja poikia viiksekkäitä

Mies sekä hylje kumpikin on.