Kohtasin Kotkan tiellä ruusun
matkallani etelään
Kauniin vaan puolikuolleen ruusun
jospa sen saisin elämään
Sateita luokse saattelin,
kuohkean mullan kumosin se juurelle turhaan,
niin pois kuihtui, lakastui
Rannalla viiden vuolaan virran
haukkoi kala henkeään
Kulki vain siima läpi rinnan,
suomusti kirjokylkeään
Solmut verkoista selvitin,
siimat hampailla hamusin,
vaan jälleen niin turhaan, silmistä valo katoaa
Sateet saapuvat varjot mukanaan
hetken huuhtovat, varjot katoaa
kunpa voisin jäädä, hengähtää
neula kompassin osoittaa vain…
Eteenpäin Kotkan tietä jatkoin
neulan suuntaa seuraten
Hetkeksi iltatähteen katsoin,
pyysi luokseen viittoen
”Et ruusuja saa kukkimaan,
kaloja kanssas kulkemaan,
se työtä on turhaa, täällä vain varjot lankeaa”
Sateet saapuvat varjot mukanaan
hetken huuhtovat, varjot katoaa
kunpa voisin jäädä, hengähtää
neula kompassin osoittaa vain etelään
KORKEITA KOTKAIN TEITÄ KULJEN
KORKEITA KOTKAIN TEITÄ
