Anna mun kadota tän ajan mukan,
anna mun hajota tän ajan mukan,
jos mä ajan muka,
miksei ratti oo mul.
Ne o niit pieniä säröjä mis vaurioituu.
Anna mun mennä tän tuulen mukan,
vaikket halua nii kuule mua,
ota breikki ja anna hetki tuulettua,
kestä leikkiä ja vältä sit tunteilua.
Ei täst pitäny tulla tällästä ikinä,
en ois halunnu tät ikinä,
en ois kestäny tät ikinä,
et täs vaihees välil katosi kipinä.
Ja nyt mä vaa leijun tän virran mukan, kun kuka vaa,
enkä mä pysty enää ees lupaamaa,
et se tunne tulisi takasi vaik tät mä rakasti.
Mä leijun tääl, mä leijun tääl, mä leijun tääl,
ota mut kii.
Usko meni kuka mut pelastaa?,
tuleeko herra mua auttamaa?,
Ei kaikki voi olla herrasta kii, vaa se on kerrasta kii.
Jos mä nousen tänää,
tuomitseeko joku mut kuolemaa?
Anna mä kelaan mun elämää rauhas,
ku en oo viel toisel puolellaa.
Mä pelaan tän maan,
ja seivaan sit vast,
ku oon siin kohas mis mul katkee niskat,
mut estän sen taktisel tavalla,
ja pyydän jonku toisen must katkasee virrat
Mä leijuin tääl, mä leijuin tääl, mä leijuin tääl,
ei kukaa ottanu kii.