Kävelen Sturenkadun laitaa
Kun kevät tekee tuloaan
Ja ihmiset rikkovat kuoriaan
Saaden sen aikaan
Rauhan tunteen
Yliluonnollisen
Ja pelkää enää en
Pelkää enää en
Korvalappustereoissani raikaa
Rachmaninov ooppera
Enää en kykene olemaan
minä en tunteeton
kykene olemaan tunteeton
Jää sulaa
katuojaan
Liikennemerkkiin nojaan
Suljen silmäni,
hengitän syvään
Kasvatan uskoni
kaikkeen hyvään
? hypnoosiin hivelevään
todellisuudentajuni hylkään
todellisuudentajuni hylkään
Shalalala
Pinnistin läpi myrskyn ja pimeyden
Läpi kuuden hyytävän kuukauden
Barcelonasta ilmoille
Shalalala
Pinnistin läpi loskan ja pakkasien
Läpi sydämeni
syvien paleltumien
Sörkän Kurvissa
laitatien Sauli
Paidan nappinsa
repäisi auki
Viritti ilmoille riemuhuudon
Antoi hienolle rouvalle suukon
Hyvästi hyytävät aseman vessat
Tutuksi tulleet katujen kissat
Hän ottaa suunnaksi
Katveen puistoon
Virittää mielessään nuoruusmuistot
Virittää mielessään nuoruusmuistot
Shalalala
Pinnistin läpi myrskyn ja pimeyden
Läpi kuuden hyytävän kuukauden
Koffinpuistosta ilmoille
Shalalala
Pinnistin läpi loskan ja pakkasien
Läpi sydämeni
syvien paleltumien
Minä lupaan
sen sinulle, kesä
En tätä hetkeä
unholaan jätä
Lemmin mä nurmellas
kiihkoa täynnä
Ja laineitasi
varpaillani silitän
Poimin kukkasesi
korvani taakse
Tanssin läpi
yön yöttömän
