Tääl yksinäni laulelen
kun sä mennyt jo oot
vielä äsken sä kanssani soittelit
nyt enää säveles haikeina kaikuu
en oo oota sua enää mutta näe en ketään
toistakaan
kuvas katsoo mua pinnalta lammenkin
oot aatoksissain illoin
herään kaipaukseen
meet mihin meet kaukaa seuraan sua hymyillen
aikojen halki näin laulumme soi
ei sammuttaa hiljaisuus laulajaa voi
ja se soi ja se soi yhä syömmessäin
unhoita en sua ystäväin
yhden päivän jos kanssas vielä viettää mä saan
ootan kymmenen vuotta sua meriltä taas
laulan lokkien kaa laulun kaipauksen
ja kun sen kuulet muista aikamme yhteinen
yksin täytyi sun mennä
mutta luokseni ennäthän takaisin
uudelleen syliini suljen sut hiljaa hymyillen
tuhlaa kyyneliin hetkeäkään en
aikojen halki näin laulumme soi
ei sammuttaa hiljaisuus laulajaa voi
ja se soi ja se soi yhä syömmessäin
unhoita en sua ystäväin
