Vaiti on, hän pimeässä miettii tulevaa.
Niin voimaton on tuuli, joka purtta kuljettaa.
Hän joka päivä toivoo että saisi eksymään, tuon erään, joka varmasti saa kaiken särkymään.
Vaiti on, on pimeässä aikaa itselleen.
Suunnaton, tuska, joka maalaa sydämen.
Hän päivät raataa töissä tekee mitä pyydetään, ja iltaisin tuo vaatii ihmeitä, ei vähempää.
Unelmissaan uskoo että joskus lentää vois, kumpa höyhenensä siipiin, pian liimata hän vois.
Unelmissaan tietää, ett' on oikee enkeli, mutta eksyi reitillänsä ja väärän valitsi, totuuden tietää, vain se on tärkeää.
Katselee, kun nukkuu pahan alku juurineen.
Katselee ja tietää, tuo on väärä ihminen.
Kun ymmärrä ei miksei tyytyväinen ole hän, ei ymmärrä, et kahlinut on toisen elämän.
Unelmissaan uskoo, että joskus lentää vois, kumpa höyhenensä siipiin, pian liimata hän vois.
Unelmissaan tietää, et on oikee enkeli, mutta eksyi reitillänsä, ja väärän valitsi.
Totuuden tietää, vain se on tärketää.
(Intsrtumetal)
Unelmissaan uskoo, että joskus lentää vois.
Kumpa höyhenensä siipiin, pian liimata hän vois.
Unelmissaan tietää, ett' on oikee enkeli, mutta eksyi reitillänsä ja väärän valitsi.
Totuuden tietää, vain se on tärkeää.
