Satukirjan Sankari - Yö

Kerran sankari mätkähti tarinastaan

Satukirjasta arkehen vaan.

Outoja katseli maisemiaan,

Kun ei linnaa näy ainuttakaan.

Lohikäärmeitä ei kreivit ratsastaneet

Eivät neitojaan pelastamaan.

Minnepä saapuikaan hän matkallaan,

Näki työtä ja touhua vaan.

Refrein:

Ihmisten silmissä tuikkivan sen

Näki lämpöään hehkuvan innostaen

Läpi aikuisten huolten ja haastehien

Näki rakkauden - ja hän tunnisti sen

Eipä sankari ei kohta haikaillutkaan

Satukirjaansa seikkailemaan.

Löysi hän onnen ja sankaruuden

Tosipaikoista arjesta vaan.

Refrein

Ihmisten silmissä tuikkivan sen

Näki lämpöään hehkuvan innostaen

Läpi aikuisten huolten ja haastehien

Näki rakkauden