joskus kun olen aivan yksin
ja maailma tuntuu niin painavalta
kuvittelen Sut viereeni istumaan
ja joskus kun olen aivan yksin
ja ilma tuntuu niin raskaalta hengittää
kuvittelen Sut viereeni istumaan
ja kun mä nostan katseeni
näen hetken Sun ääriviivasi
ne katoaa kun mä huomaamattani nousen ilmaan
joskus kun olen aivan yksin
ja väistelen katseita väkijoukossa
kuvittelen Sut viereeni istumaan
ja joskus kun olen aivan yksin
ja taivas näyttää niin pelottavan suurelta
kuvittelen Sut viereeni istumaan
ja kun mä nostan katseeni
näen hetken Sun ääriviivasi
ne katoaa kun mä huomaamattani nousen ilmaan
meni syteen tai saveen
tiedän mitä mä teen kun mun voimat on loppua
mä rukoilen pimeyteen
auta mua en yksin jaksa
meni syteen tai saveen
tän pimeyden on pakko loppua
mä rukoilen Sua
enkä huomaa kuinka jo kannat minua
sillä joka kerran kun mä kaadun
kaatuu mies tiellä Golgatan
joka kerran kun mä maahan sorrun
ja jälleen heikkona lankean
et ole koskaan kaukana
vaikken näe Sinua
olen puu Sun naulojen alla
piikki Sun otsalla
ja kun mä nostan katseeni
näen hetken Sun ääriviivasi
meni syteen tai saveen
tiedän mitä mä teen kun mun voimat on loppua
mä rukoilen pimeyteen
auta auta en yksin jaksa
meni syteen tai saveen
tän pimeyden on vaan pakko loppua
